Elintarviketurvallisuusjärjestelmät

Elintarviketurvallisuusjärjestelmä on oikein rakennettuna tehokas työkalu sekä elintarviketurvallisuuden että koko yrityksen toiminnan kehittämiseen. Sertifioitu GFSI-vaatimusten mukainen elintarviketurvallisuusjärjestelmä (BRC Food, FSSC 22000 tai IFS Food) alkaa myös käytännössä olla kaupankäynnin vaatimus, kun halutaan päästä toimittamaan tuotteita muiden elintarviketeollisuuslaitosten käyttöön tai valmistamaan tuotteita keskusliikkeiden omille tuotemerkeille. Vastaavasti sertifioitua järjestelmää kysytään käytännössä aina, kun tuotteita aloitetaan viemään esim. Keski-Eurooppan markkinoille.

Palveluihimme kuuluu:
• uuden elintarvketurvallisuusjärjestelmän rakennus
• olemassa olevan järjestelmän päivitys uuden standardiversion vaatimusten mukaiseksi
• standardien vaihtaminen kokonaan toiseen.

Kuuden hengen laatutiimimme koostuu kokeneista laatupäälliköistä ja auditoijista. Olemme rakentanut ja päivittänyt useita järjestelmiä ja meillä on kokemusta eri alojen toimijoista kuten elintarvike- ja pakkausmateriaalivalmistajista sekä logistiikasta. Palvelu suunnitellaan ja räätälöidään aina yritykselle sopivaksi ja standardien vaatimukset sovitetaan liiketoiminnan tarpeisin.

Mitä standardit ovat?

Standardit ovat dokumentoituja kuvauksia siitä, miten jokin asia tulisi tehdä. Maailmassa on tuhansia erilaisia standardeja. Elintarviketurvallisuuteen liittyvistä standardeista Suomessa ja Euroopassa käytetään nykyään pääsääntöisesti BRC GS Food, FSSC 22000, IFS Food sekä ISO 22000 -standardien mukaan rakennettuja elintarviketurvallisuusjärjestelmiä.

Näistä kolme ensimmäistä (BRC, FSSC ja IFS) ovat GFSI-hyväksyttyjä standardeja. Tämä tarkoittaa sitä, että niiden vaatimustason ja kattavuuden on varmistanut Global Food Safety Initiative -organisaatio, joka on syntynyt tarpeesta harmonisoida laajaa ja usein sekavaa erilaisten elintarviketurvallisuusstandardien maailmaa. GFSI -hyväksynnän saavat vain parhaat ja vaatimustasoltaan riittävät standardit.

BRC GS Food Issue 8

BRC Global Standards Food -standardi syntyi alun perin British Retail Consortiumin tarpeesta asettaa kaikille brittiläisille keskusliikkeille Private Label -tuotteita valmistaville elintarviketeollisuuslaitoksille yhtenäiset laatuun, turvallisuuteen ja toiminnan systematiikkaan liittyvät vaatimukset. Standardin ensimmäinen versio julkaistiin jo yli 20 vuotta sitten. Nyt käytössä oleva Issue 8 on julkaistu 2018 ja seuraavan version julkistusta odotellaan vuoden 2022 puolen välin paikkeilla. BRC Global Standards on sittemmin laajentunut standardiperheeksi, joka kattaa mm. logistiikan, pakkausmateriaalit, kuluttajatuotteet ja tukkukauppatoiminnan.

BRC GS Food Issue 8 on tällä hetkellä laajimmin hyväksytty Suomessa käytetyistä ns. GFSI-standardeista. Se on vaatimuksiltaan nykyaikainen ja sen perusominaisuuksiin kuuluu yrityksen standardiin liittyvää toimintaa arvioiva Grading-järjestelmä. Grading-järjestelmässä sertifioidutkin yritykset luokitellaan sen perusteella, mitä enemmän poikkeamia eli virheitä sertifiointiauditoinnissa on tullut esille. Poikkeamien määrälle on myös asetettu yläraja, joten järjestelmän on oltava kunnossa, jotta sertifikaatin voi saada.

IFS Food 7

IFS -standardin (International Featured Standards) syntyhistoria on pitkälti saman tyyppinen kuin BRC GS -standardilla, mutta IFS -standardien takana ovat saksalaiset ja ranskalaiset keskusliikkeet. IFS ei ole standardina aivan yhtä laajalle levinnyt kuin BRC GS, mutta se on vahva etenkin Keski-Euroopassa. IFS on vastaavalla tavalla standardiperhe kuin BRC GS ja se on vaativuustasoltaan samaa luokkaa kuin BRC Food.

IFS -standardiperheeseen kuuluva IFS Food on erillinen standardi moniin elintarvikkeita ja päivittäistavaroita lähellä oleviin toimintoihin. IFS Food ei ole Suomessa kovin yleisessä käytössä, vaikkakin IFS Food -sertifioitujen yritysten määrä on viime vuosina jonkin verran lisääntynyt. IFS Food -standardin nykyinen versio on 7, se on samalla tavalla GFSI -hyväksytty kuin BRC GS Food -standardi ja siinä on selkeä Grading-järjestelmä.

FSSC 22000

FSSC 22000 -standardi perustuu ISO 22000 -standardiin ja sitä kehittää FSSC -säätiö (Food Safety System Certification). FSSC 22000 standardi on maailmalaajuisesti levinnein GSFI -standardi. Se on vaatimustasoltaan jonkin verran BRC GS Food ja IFS Food -standardeja alempana muun muassa siksi, että siitä puuttuu Grading-järjestelmä eikä auditoinnissa saatavien poikkeamien määrää ole samalla tavalla rajattu. FSSC 22000 -standardin vahvuus on sen soveltuvuus käytännössä koko elintarvikeketjulle varastoinnista ja valmistuksesta tukkukauppaan ja jakeluun saakka.

FSSC 22000 -standardi on myös hyvin yleinen elintarviketurvallisuusstandardi Suomessa. Monille yrityksille FSSC -järjestelmään päivittäminen on ollut looginen tapa päästä kiinni GFSI-hyväksyttyyn järjestelmään. Grading järjestelmän puuttuminen FSSC 22000 -standardista kuitenkin heikentää sen luotettavuutta monien toimitsijoiden silmissä.

Ovatko standardit pakollisia?

Kaupanalan tiukentuneet toimittajavaatimukset ovat aiheuttaneet elintarvikealan yrityksissä kasvavaa liikehdintää kohti vaihtoa BRC GS Food tai IFS Food -standardeihin. Esimerkiksi kauppaketju Lidlin toimittajavaatimukset toimivat merkittävänä motivaatiotekijänä elintarviketurvallisuusstandardin vaihtoon niin kansaivälisillä kuin kotimaisillakin elitarvikemarkkinoilla. Jos teollisuuslaitos haluaa päästä toimittamaan Lidl-ketjulle tuotteita ketjun omilla tuotemerkeillä, tulee sillä olla sertifioituna joko BRC GS Food tai IFS Food -järjestelmä.

Mitä monimutkaisimmista toimitusketjuista ja järjestelmistä elintarvikeyrityksen toiminta koostuu, sen suurempi on myös tuotteiden turvallisuuden varmistamisen tarve. Elintarviketurvallisuusstandardien avulla viestitään muille osapuolille luotettavuudesta ja omien tuotteidensa tasosta ennen kaikkea tekojen kautta. Standardien myötä tuleva läpinäkyvyys lisää luotettavuutta eri sidosryhmien välillä ja viime kädessä vahvistaa myös loppukuluttajien luottamusta elintarviketuotteiden turvallisuudesta ja laadusta. Elintarvikeyrityksen menestymisen kannalta standardin hankkiminen voi olla jopa toiminnan edellytys vaikka pakkoa ei olisikaan.